Miksi Afrikkaan?

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, vaihtokohteeni on siis Kakamegan kaupunki Länsi-Keniassa Afrikassa. Moni kysyy vaihtosuunnitelmistani kuullessaan, miksi haluan lähteä vaihtoon juuri Afrikkaan. Olen lueskellut muiden Keniassa ja muualla Afrikassa olleiden vaihtareiden blogeja, ja moni vaihdossa olleista kertoo haaveilleensa matkustamisesta Afrikkaan jo pitkään. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut mikään palava into päästä Afrikkaan enkä ole lukenut lapsena (tai aikuisena) Afrikkaan sijoittuvia seikkailuromaaneja. Vanhoja mustavalkoisia Tarzan-leffoja sen sijaan tuli katseltua pienempänä. Mutta en siis ole kokenut kiihkeää poltetta päästä nimenomaan Afrikkaan.

Kyllähän vanhoissa Tarzan-leffoissa oli oma viehätyksensä
vaikka ne eivät antaneet kovin todenmukaista kuvaa Afrikasta.
Kuva täältä.

Aloittaessani opintoni kaksi vuotta sitten olin kuitenkin päättänyt lähteä vaihtoon jonnekin. Minua oli jäänyt harmittamaan, etten tullut lähteneeksi vaihtoon edellisten korkeakouluopintojeni aikana, joten ajattelin ottaa nyt vahingon takaisin. Vaihtokohde sen sijaan oli pitkään hakusessa. Vaihtokoordinaattorin esitellessä koulumme vaihtokohteita ensimmäisenä opiskeluvuonna muistan ajatelleeni, että Keniaan en ainakaan lähde. Aivan liian eksoottisen ja haastavan kuuloinen paikka minun makuuni. Mutta niin vain olen joutunut pyörtämään puheeni ja nyt minua siis odottaa kolmen kuukauden työharjoittelujakso Keniassa.

No, miksi lopulta päädyin lähtemään Keniaan? En itsekään pysty sitä täysin järjellisesti selittämään, sillä lopulta tein päätökseni täysin intuition varassa. Suunnittelin alun perin lähteväni vaihtoon yhdessä ystäväni kanssa, mutta niin siinä kävi, että Italia veti ystävääni vahvasti puoleensa ja Kenia puolestaan alkoi kutsua minua. Vietettyäni kaksi unetonta yötä minun oli myönnettävä itselleni, että sydämeni suorastaan vaati minua lähtemään Keniaan niin mukavaa kuin olisi toisaalta ollut lähteä vaihtoon Italiaan yhdessä ystäväni kanssa. Tajusin, että minun on kuunneltava sydäntäni järjen (ja mukavuudenhalun) sijaan ja tehtävä niin kuin intuitioni sanoo. Ja että kaikki järjestyisi tavalla tai toisella ja vaihdosta Keniassa tulisi jollakin tapaa merkittävä virstanpylväs elämässäni. Joten tässä sitä ollaan.

Ehkä näitä kavereita pääsee moikkaamaan livenä Keniassa.
Kunhan eivät pyri tekemään liian läheistä tuttavuutta. :)
Kuva täältä.

Olen yrittänyt suhtautua tulevaan vaihtoon avoimin mielin. Onneksi elämänkokemusta on ehtinyt karttua tähän ikään mennessä, joten en ihan pienistä vastoinkäymisistä lannistu. Koen myös valinneeni oikean alan ja olen nauttinut kaikista harjoitteluista, jotka olen tähän mennessä suorittanut osana hoitotyön opintojani. Luonnollisesti työharjoittelu Keniassa on varmasti aika erilainen kokemus kuin aiemmat harjoitteluni täällä Suomessa ja sikäläinen kulttuuri poikennee paljonkin suomalaisesta mörököllikulttuurista. Kulttuurisokki iskee varmasti päälle jossakin vaiheessa, mutta jospa siitäkin selvitään. Senkin olen tähän ikään mennessä oppinut, että asiat järjestyvät aina jotenkin ja aina voi kysyä neuvoa joltakulta, jos ei itse jotakin tiedä. Uskon ja toivon, että pärjään maalaisjärjellä ja perusvarovaisuudella vallan hyvin myös Keniassa. 

Odotan siis tulevaa vaihtoa innostuksen ja pelon sekaisin tuntein. Jännitystä lisää myös se, että lähden matkaan ihan yksin. Toisaalta se ei ole mikään ongelma, sillä olen aina ollut itsenäinen nainen. :) Toki matkakumppanista olisi turvaa ja seuraa, mutta toisaalta yksin matkustaessa vieras kulttuuri voi avautua ihan uudella tavalla. Haaveilenkin, että pääsen tutustumaan perinpohjaisesti sikäläiseen kulttuuriin ja ihmisiin, löydän uusia ystäviä ja saan lisää itsevarmuutta ja rohkeutta. Jääkin nähtäväksi, millaisia kokemuksia vaihto tuo mukanaan.

Näillä näkymin seuraava postaus lävähtääkin blogiin päiväntasaajan tuntumasta. Until then, take care my friends!